SKF-sivuston evästeet

SKF käyttää verkkosivuillaan evästeitä esittämiensä tietojen mukauttamiseksi mahdollisimman hyvin sivulla käyvien käyttäjien esimerkiksi maata ja kieltä koskeviin valintoihin. Hyväksytkö SKF:n evästeet?

cookie_information_popup_text_2[123]

Varaosien hallinta

  • Tarina

    2017 helmikuu 22, 10:00 CEST

    Varaosavarastojen parempi hallinta voi vapauttaa kätkettyjä tulonlähteitä, sanoo SKF:n Service & Solutions Offer Manager Liang Dong.

    Koneet tarvitsevat varaosia. Kaikki merkittävästi koneita käyttävät yritykset pitävät varastossaan varaosia. Näitä osia tarvitaan erilaisiin tarkoituksiin. Niillä korvataan normaalitoiminnassa kuluvia osia, kuten laakereita, tiivisteitä ja suodattimia, ja niitä on oltava käytettävissä suunniteltuja vaihtoja ja kunnostuksia varten. Konerikkojen osalta ne toimivat eräänlaisena vakuutuksena ja mahdollistavat kunnossapidolle ongelman ratkaisemisen nopeammin kuin silloin, jos osat hankittaisiin ulkopuoliselta toimittajalta vasta tarvittaessa.

    Ylläpidettävän varaosavaraston oikea koko voi kuitenkin olla organisaatiossa jatkuvan kiistan aihe. Operatiiviset osastot ja kunnossapitotiimit haluavat varaston olevan mahdollisimman suuri, jotta odottamattomista seisokeista ja tuotannon menetyksistä selvittäisiin niin vähällä kuin mahdollista. Talousväki haluaa pitää hyllyille sidotun pääoman määrän mahdollisimman pienenä ja kantaa huoltaa poistuneiden koneiden käyttämättä jääneisiin osiin käytetyistä rahoista.

    Kumpikin osapuoli on oikeassa. SKF:n tutkimukset ovat osoittaneet, että varaosahallinnan optimointi voi pienentää hankintabudjetteja ja omistuskustannuksia 15 – 20 prosenttia ja vähentää samalla osien loppumisesta johtuvia tuotantokatkoksia 30 – 50 prosenttia.

    Mutta kuinka varaosahallinta voidaan optimoida? Kysymyksen ydin on organisaation käyttöomaisuuden, sen tarvitsemien varaosien ja kyseisten varaosien tarpeen luonteen parempi ymmärtäminen.

    Jotkin osat ovat samoja
    Useimmissa organisaatioissa pidetään kirjaa käyttöomaisuudesta ja sen ylläpitoon tarvittavista varaosista. Varaosatietokannat pyrkivät kuitenkin muuttumaan ajan kuluessa, kun epäjohdonmukaisuus ja päällekkäisyys lisääntyvät. Saman pääomayksikön kaksi eri osaversiota saatetaan esimerkiksi kirjata tietokantaan eri tavoilla, ja yksinkertaisia perusvaraosia, kuten hihnoja ja katkaisijoita, saattaa löytyä useilla eri nimillä. Tällä päällekkäisyydellä on merkitystä, koska se vähentää varastoinnin tehokkuutta. Yrityksessä saatetaan tilata lisää jotakin osaa, jota on jo varastossa riittävästi, koska tietokanta ei osaa tarjota oikeaa tietoa.

    Tämä voidaan välttää vain tietokannan standardisoimisella. Parhaiten toimivissa yrityksissä pääomayksiköiden ja niihin liittyvien materiaali- ja varaosien luettelotiedoilla on tietokannassa sama arkkitehtuuri. Kokemuksemme mukaan monet yritykset pystyvät vähentämään varaosavarastonsa nimikemäärää 10 – 15 prosenttia pelkästään poistamalla kaksoiskappaleet ja turhiksi jääneet tuotteet.

    Tarpeen ymmärtäminen
    Kun yrityksessä tiedetään, mitä osia pääomayksiköiden käyttämiseen tarvitaan, seuraavaksi on päätettävä, kuinka paljon kutakin osaa varastossa on oltava. Jotta arviointi tapahtuisi oikein, yrityksessä on ymmärrettävä osien menekin vaihtelu sekä osan oman luonteen ja sen pääomayksikön kriittisyyden mukaan.

    Varaosien tarve voidaan jakaa kolmeen peruskategoriaan: kulutusvaraosat, operatiiviset varaosat ja varmuusvaraosat; ja niiden ennustestrategiat ovat hyvin erilaiset.

    Kulutusvaraosat ovat esimerkiksi suodattimia ja voiteluaineita. Ne ovat yleensä halvempia, ja niitä kuluu paljon. Tällaisten osien kulutushistoriaa tarkasteltaessa hahmottuu kuva kysynnän suhteellinen kehittymisestä tarkasteluajankohtana. Näiden tarvikkeiden optimaalinen varastointimäärä selviää laskemalla keskimääräisen kokonaiskysynnän edellyttämä määrä ja lisäämällä siihen sopivan kokoinen varmuusvarasto. Lukua voi sen jälkeen hioa vastaamaan kysynnän kausivaihteluita ja niiden aiheuttamia tuotannonmuutoksia, sekä päivittää yrityksessä tapahtuvien pääomayksiköiden muutosten myötä.

    Operatiiviset varaosat ovat tuulettimien ja moottoreiden kaltaisia osia, joiden tarve on ajoittaista ja ei-ennustettavaa. Näiden osien optimaalisen varastointimäärän selvittämiseksi on käytettävä tilastollisempaa menettelyä. Kunkin osan keskimääräinen menekki ja sen vaihtelut voidaan selvittää kulutushistoriaa tarkastelemalla. Myös osien keskimääräinen sekä minimi- ja maksimikäyttöikä voidaan selvittää.

    Käytännössä operatiivisten osien käyttöikä muodostaa 'kylpyammemaisen' käyrän. Osien tietyt kappaleet rikkoutuvat nopeasti, yleensä valmistus- tai asennusvirheiden vuoksi. Jonkin ajan kuluttua nämä ennenaikaiset vikaantumiset loppuvat ja käytettyjen kappaleiden määrä putoaa satunnaisten rikkojen myötä alhaiseksi. Käytettyjen kappaleiden iän lisääntyessä vikojen määrä kasvaa jälleen. Jakamalla varaosat tilastollisesti näiden kolmen vikaantumissyyn mukaan yrityksessä voidaan hahmottaa tietyntyyppisen osan vikaantumistodennäköisyys käyttöiän kussakin vaiheessa.

    Tämän jälkeen kyseiselle osalle voidaan määrittää sopiva saatavuustaso ja asettaa varastointitavoite sen täyttämiseksi vikaantumistodennäköisyys ja tavarantoimittajan toimitusajat huomioiden. Sopiva saatavuustaso riippuu osan hinnasta ja pääomayksikön kriittisyydestä. Jos esimerkiksi moottori loppuu varastosta 10 prosentin todennäköisyydellä, ja moottori käyttää yhtä rakennuksen kuudesta ilmastointikoneesta, ongelma ei välttämättä ole suuri. Jos samaa moottoria kutenkin käytetään myös jossakin olennaisessa tuotantokoneessa, sen saatavuusasteen on oltava paljon korkeampi.

    Kolmas varaosaluokka, varmuusvaraosat, vaativat taas aivan erilaisen lähestymistavan. Ne ovat kriittisten pääomayksiköiden arvokkaita osia, joiden toimitusajat ovat hyvin pitkiä. Niiden saatavuustason määrittämisessä kulutushistorian analysoinnista ei ole apua, koska osia ei ole aikaisemmin tarvittu kuin muutama, jos yhtään. Myös osien rikkoutumisriskiä on vaikea ennustaa mielekkäällä tavalla. Eräs tehokas tapa varastointipäätöksen arviointiin on kulujen priorisointi sijoitetun pääoman tuoton (ROI) mukaan.

    Tällöin yrityksessä lasketaan sellaisen tilanteen todennäköinen taloudellinen vaikutus, jossa osa rikkoutuu eikä vaihtokappaletta ole heti saatavilla. Se tehdään kertomalla tuotannonmenetyksestä aiheutuvat kustannukset uuden osan saamiseen kuluvalla ajalla ja jakamalla saatu luku osan varastoinnista aiheutuvilla kustannuksilla. Näin yritys voi priorisoida varmuusosien kustannukset ROI-laskelmien avulla. Varastossa voidaan päättää pitää vain osia, joiden ROI on tietyllä tasolla, tai varmuusosille voidaan määrittää budjetissa tietty kiintiö, jonka täyttäminen aloitetaan korkeimman ROIn osista ja siitä jatketaan alaspäin, kunnes kiintiö on täynnä.

    Pohja jatkuvalle parantamiselle
    Varaosavaraston saaminen oikealle tasolle parantaa yleensä huomattavasti sekä kustannuksia että pääoman käytettävyyttä. Parhaimmin toimivissa yrityksissä tämä on kuitenkin vasta ensimmäinen toimenpide. Sen jälkeen osien kulutusta seurataan jatkuvasti sellaisten poikkeamien havaitsemiseksi, jotka saattavat kätkeä ongelman joko pääomayksikössä tai sen käyttötavassa. Jos tietyssä koneessa alkaa esiintyä odottamattoman paljon ennenaikaisia laakeririkkoja, osa voi olla väärä, väärin asennettu tai virheellisesti voideltu. Tällaisten trendien hahmottaminen osien menekissä mahdollistaa perussyiden analysoinnin ongelmien ymmärtämiseksi ja korjaamiseksi.

    Vastaavaa toimintatapaa voidaan käyttää myös luotettavuuden parantamiseksi tehtävien toimenpiteiden priorisoinnissa. Jos tietyn koneen tai varaosaluokan osuus operatiivisten tai kulutusvaraosien kustannuksista kasvaa suhteettoman paljon, sen suorituskykyä tai luotettavuutta voidaan pyrkiä parantamaan kaizen-ohjelman eli jatkuvan parannuksen kautta. Tai avuksi voidaan ottaa kunnonvalvontatekniikkaa ongelmien havaitsemiseksi varhaisessa vaiheessa, tai luotettavuutta voidaan lisätä investoimalla toiseen, parempaan tekniikkaan.

    Näistä toimenpiteistä muodostuu kannattava kierre. Kun koneen luotettavuus parantuu ja varaosien kulutus vähentyy, yrityksessä voidaan muokata varastointiehtoja, jolloin ylläpitokustannukset alentuvat ja pääomaa vapautuu. Ja kun yleiset kaavamaisuudet muuttuvat, jäljelle jäävien poikkeuksien havaitseminen ja tulevien parannusten kohdistaminen on helpompaa .

    Asiantuntijat auttavat
    Vaikka varaosien parempi hallinta tuottaa yleensä huomattavia säästöjä, matka huippuluokan toimivuuteen voi olla vaativa. Sen helpottamiseksi SKF on kehittänyt SIMO-varaosien hallinta- ja optimointipalvelun (Spares Inventory Management and Optimization). SIMO perustuu yli 100 vuoden ajalta kertyneeseen syvälliseen ymmärtämykseen pyörivien laitteiden toiminnasta ja koneistojen, laakereiden käyttöiän ja hankintaketjujen hallinnasta, ja se tarjoaa strukturoidun prosessin huippuluokan toimivuuteen tähtäävän parantamisen jokaisen vaiheen läpi.

    Se on nelivaiheinen prosessi, joka käsittelee varaosien hallintaa sekä kysynnän että hankinnan kannalta. Se kattaa osien tunnistuksen ja luetteloinnin, menekkiennusteet, varaston rationalisoinnin sekä varaston jatkuvan optimoinnin.

    Tarkan ja toimivaksi todetun prosessin lisäksi SIMO-palvelu antaa käyttöön myös SKF:n merkittävän teknisen osaamisen. Asiakkaat voivat esimerkiksi hyödyntää monentyyppisille pääomayksiköille luotuja varaosavarastoinnin vakiomalleja toimivan varaosatietokannan luomisessa. SKF on koonnut myös yksityiskohtaisen vertailutietokannan osien suorituskyvystä monilla aloilla, ja siitä asiakkaat voivat poimia ennustemalleja ja tunnistaa alueita, joilla heidän omien koneistojensa toimintavarmuus tai osien käyttöikä on alan keskimääräisten arvojen ulkopuolella.

    SIMO integroituu saumattomasti SKF:n muiden palveluiden kanssa, joiden tarkoituksena on auttaa yrityksiä alentamaan käyttöpääomansa kokonaiskustannuksia. Yksittäisten laakereiden ostamisen sijaan asiakkaat voivat hyödyntää SKF:n "Bearings for Life" -konseptia, jossa hinta määräytyy pääomayksikön kokonaiskäyttöiän perusteella. SKF toimittaa tarvittavat vaihtokomponentit sovitun käyttöiän ajan, ja SIMO-laskelmat auttavat määrittämään paikan päällä pidettävien varastojen koon. Myös SKF:n logistiikkapalvelut voivat käyttää samaa dataa tuotetoimituksissa asiakkaan varaosavarastoon. Lisäksi SKF:n maailmanlaajuinen jakeluverkosto takaa valtavan määrän erilaisia varaosia suoraan varastosta tai hyvin lyhyellä toimitusajalla, mikä pienentää paikan päällä varastoitavien osien määrää.

    Jokainen muutos on aloitettava ottamalla ensimmäiset oikeat askeleet. Tehokkaaseen varaosahallintaan siirtymisen potentiaalisen arvon arvioimiseksi SKF on kehittänyt CNA-SIMOn (Customer Needs Analysis – SIMO), joka on yksinkertainen mutta tarkka työkalu tarpeiden analysointiin. Se auttaa ymmärtämään varaosahallinnan nykyisten prosessien kypsyyttä sekä parannusten tarjoamia periaatteellisia mahdollisuuksia.

    Aktiebolaget SKF
    (publ)

    Lisätietoja:
    Lehdistösuhteet: Nia Kihlström, +46 31 337 2897, +46 706 67 28 97, nia.kihlstrom@skf.com

    SKF on johtava maailmanlaajuinen laakereiden, tiivisteiden, mekatroniikan, voitelujärjestelmien sekä teknisen tuen, kunnossapito- ja luotettavuuspalvelujen, konsultointi- ja koulutuspalvelujen sekä muiden vastaavien palveluiden tarjoaja. SKF:llä on edustajia yli 130 maassa, ja sillä on maailmanlaajuisesti noin 17 000 jakelupistettä. Vuonna 2016 yhtiön liikevaihto oli 72 787 miljoonaa Ruotsin kruunua, ja sillä oli 44 868 työntekijää. www.skf.com 

    ® SKF on SKF-konsernin rekisteröity tavaramerkki.

  • Kuva

Lataa lehdistöpaketti

Lehdistöpaketti (560 KB)

SKF logo